| etusivu | esittely | hevoset | kasvatus | toiminta | muuta |
Teimladol Wyn Caethes
Cee on virtuaalihevonen
|
Teimladol Wyn Caethes, eli Cee welsh mountain-tamma, VH-00000 119 cm, voikko ko helppo A re 70 cm me 50 cm |
yleispainotus omistaja: Juli, Riiviöt ex-omistaja: Jenni R., Dinnewrac 30.12.2009 (4 v 30.01.2010) oma ikääntyminen |
© Backersdal
Luonnekuvaus
Luonteeltaan Teimladol Wyn Caethes eli tuttujen kesken vain Cee on äärimmäisen herkkä ja pikkutarkka perfektionistineiti, joka ei siedä pienintäkään lian määrää kauniissa karvapeitteessään. Harjojen tulee olla pehmeitä ettei neidin herkkä iho kärsisi, ja riimuissakin on oltava lampaankarvapehmusteet koska muuten tamman iho voi hankautua. Tarhasta haettaessa Cee tulee usein jo portille vastaan jokseenkin nyrpeän näköisenä, kuin kysyen, että onko hänen pakko vielä mennä sisään. Näyttelyissäkin tammaa saa maanitella näyttämään edes vähän iloisemmalta, ja käytävällä harjattavana ollessaan on Ceen ilme samankaltainen kuin 69-vuotiaan hapanta maitoa juoneen ikäneidon. Tamma näyttää suhtautuvan vähän kaikkeen jokseenkin nyrpeästi.
Onneksi neiti on kuitenkin ihan peruskiltti, eikä harrasta puremista tai potkimista sen enempää kuin seinään liiskaamista tai varpaille tallomistakaan. Cee kyllä huomauttaa jos harjaaminen on sen mielestä liian ronskia, ja saattaa luimia ja yrittää näykkäistä, mutta ei koskaan liian kovaa ainakaan tahallaan. Kun tamma on tottunut ja kiintynyt johonkin henkilöön, muuttuu se vähän reippaammaksi ja kiltimmäksikin, ja näyttää puolet elämäniloisemmalta. Aloittelijoita ei tämäkään neiti kumminkaan siedä, vaan tottumattomat henkilöt saavat maistaa hammasta ja kaviota reiluin määrin. Varustaessakaan Cee ei ole mikään suoranainen herkku - sillä on tapana väistellä hyvinkin tehokkaasti satulaa ja kun satula on saatu sen selkään ja olisi aika kiristää satulavyötä, näkee tamma velvollisuudekseen upottaa hampaansa satulaa laittavan henkilön käsivarteen (tai jalkaan, tai kylkeen, tai takapuoleen... ei se niin nirso ole) mutta muistaa paikkansa kyllä käskettäessä. Taluttaessa seuraa innottomasti perässä, Ceetä saakin aika usein hoputella oikein olan takaa saadakseen sen tulemaan reippaammin mukana.
Ratsastaessa Cee osaa olla varsinainen jääräpää sen aloittaessaan. Tämä tamma osaa olla varsinainen narttu, jos vain niin haluaa. Mikäli kaikki asiat eivät toimi Ceen pillin mukaan, tämä neiti kyllä osaa näyttää mistä ponitammat on tehty! Jo selkään noustessa Cee osaa tehdä hommasta varsinaista sirkusta steppaillessaan ja pyöriessään kuin karuselli - ratsastaja tietysti jalustimessa roikkuen. Kun operaatio nimeltä selkään nousu on saatu loppuun, Cee jähmettyy paikalleen korvat luimussa. Jalustimet saa säädettyä kätevästi tässä vaiheessa selässä, ja saapa siellä tehtyä kaikki muutkin pikkuaskareet ennen ratsastusta. Sen sijaan liikkeellelähtö onkin sitten operaatio numero 2. Tamma osoittaa mieltään selässä istuvaa ratsastajaa kohtaan, eikä todellakaan aio hievahtaakaan ilman kunnon komennusta. Ponineitiä saa milteinpä potkia persuksille, ennenkuin se viitsii siirtää kaviota toisen eteen. Tämän jälkeen se lähtee lyllertämään uralle, tietysti yrittäen oikoa jokaisessa mahdollisessa kulmassa tai muussa tilanteessa. Sitä saa ajaa kunnolla eteenpäin ja ratsastaa todella tomerasti eteenpäin, että saa poninketaleen kunnolla liikkumaan jo heti alussa - lopussa siitä ei yleensä tulekaan ongelmaa, vaan pikemminkin pidätteet ovat harjoittelun kohteena. Nimittäin kun Ceen sitten on vihdoin saanut liikkeelle, se yleensä liikkuukin sitten melkoista kyytiä. Vauhti ei lopu kesken, eivätkä ylimääräiset pierupukkilaukat ole yhtään omituisia - ainakaan sellaisille, jotka tuntevat Ceen tempaukset. Cee on hyvin äkkipikainen ja omapäinen - se tarvitsee todellakin kuria pysyäkseen kuosissa.
Yleispainotteinen Cee taitaa siis niin koulu - kuin esteratsastuksen salat, ainakin silloin tällöin. Yleensä Cee on ihan innolla vääntämässä niin koulua kuin kaahottamassa esteradallakin, mutta toisinaan taas tuntuu, ettei neiti diiva-poni voi edes yrittää. Silloin kun neiti viitsii olla yhteistyökykyinen, se yleensä tekee hommansa todella antaumuksella ja reagoi jokaiseen apuun - olipa reagointi sitten haluttu tai ei. Kouluratsastuksessa Cee on hieman laiska ja sitä täytyy ratsastaa eteenpäin monesti kunnolla, mutta esteratsastuksessa tamma osaa olla varsinainen tykki, kuin vasta-ammuttu sellainen. Se paahtaa menemään minkä pienistä poninjaloistaan pääsee ja hyppää todella reippaasti ja suurella ilmavaralla esteiden yli. Pukkeja näkyy esteradalla eritoten normaalia enemmän, mutta onneksi niissä on helppo pysyä kyydissä. Toisinaan innostus nousee aivan pilviin, jolloin Cee alkaa helposti kaahottamaan, mikä sitten taas ehdottomasti pilaa suorituksen. Ei ole ollenkaan omituista, että poni karkaa ratsastajansa käsistä ja viipottaa radan esteitä aivan satunnaisessa järjestyksessä - tai pahimmassa tapauksessa kiikuttaa ratsastajaa vain esteiden läpi ilman mitään kontrollia. Ratsastajan tulee siis todellakin olla tomera, jotta saa neidin keskittymään työhönsä.
Sukutaulu
|
i: Teimladol Gruffudd |
ii: Dafydd Leon | iii: Fuchud Nightowl |
| iie: Gwyneira II | ||
| ie: Teimladol Pwyllis | iei: Irwen Pryderi | |
| iee: Gwaed Meiriona | ||
|
e: Teimladol Wyn Llowri wA, 115 cm, vkk | ei: Dorchadas Llwyd | eii: Bronwen Llinos |
| eie: Mae | ||
| ee: Taliesin Wyn Morcana | eei: Newlyn Olwydd | |
| eee: Dalldav Wyn Siôn |
Sukuselvitys
Ceen isä, Teimladol Gruffudd, on yksi kasvattitallinsa Teimladol Welsh Studin upeimmista poneista. Tämä 119 cm korkea ori on jo kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään ehtinyt vanha herrasmies, jota ei kuitenkaan ikä paina. Gruffud kierteli nuoruutensa, ja jopa vähän vanhempanakin, runsaasti näyttelyissä, sillä ratsastuskilpailuissa se ei niinkään päässyt loistamaan. Näyttelyissä ori kuitenkin keräsi sen kaiken ihannoinnin, mitä se ei ratsastuksesta niinkään saavuttanut: tämä herra nähtiin miltei poikkeuksetta kolmen kärjessä jokaisissa näyttelyissä, eikä suotta. Herran spottinen ja reipas ulkonäkö tehosi tuomariin kuin tuomariinkin, joskin perinteisiä, jämäkkiäkin tuomareita löytyi, jotka eivät niin innostuneet siron ponin olemuksesta. Jälkeläisiä Gruffud on saanut jo 30, joista suurin osa on toinen toistaan hienompia ja palkitumpia poneja.
Dafydd Leon oli Dafydd Studin yksi ensimmäisiä kasvattioreja. Tämä upea ori oli väriltään voikonkimo, rakenteeltaan hyvin sporttinen ja urheilullinen. Leon oli todellinen kilpakenttien kehäkettu, ja ori olikin monien pelätty vastustaja. Leon tunnettiin kilpailuissa nimellä "rusettihai", eikä suotta - ori nimittäin sijoittui milteinpä poikkeuksetta jokaisessa kilpailussaan. Ori kisasi lähinnä este - ja kouluratsastuksessa, mutta toisinaan myös valjakkoajossa. Myös näyttelyissä ori pärjäsi erityisen hyvin, sillä poniherra onkin palkittu maassaan muotovaliolla, sekä kankakirjattu II-palkinnolla. Leon elää edelleen, mutta viettää lähinnä eläkepäiviä jalostusorin roolissa. Ori onkin nähnyt maailmaa melko runsaasti matkaten ympäri maapalloa niin kilpaillen kuin astuen upeita poneja. Leonilla on jälkeläisiä hyvin runsaasti ympäri Englantia, sekä paljon myös Suomessa ja Ruotsissa.
Fuchud Nightowl oli musta welsh mountain-ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 120 cm. Towl asui koko elämänsä Isossa-Britanniassa welsh-siittolassa, missä oli viettikin miltei koko elämänsä jalostusorin roolissa. Ori nähtiin muutaman kerran näyttelyissä, missä se menestyikin kohtalaisen hyvin. Ratsastuskilpailuissa tätä oria ei kuitenkaan tavattu, mutta kotioloissa toimi kyllä hyvin harrasteratsuna. Luonteeltaan ori oli kuitenkin täysi kymppi - se tuli toimeen jokaisen ihmisen ja hevosen kanssa, ja hyvin on ori myös periyttänyt luonnettaan jälkipolvillekin. Towl kuitenkin menehtyi valitettavasti 19-vuotiaana jättäen jälkeensä kahdeksan jälkeläistä.
Gwyneira II eli Gwyn, oli brittiläinen, kuvankaunis kimo welsh mountain-tamma. Säkäkorkeutta Gwyniltä löytyi 114 cm. Rakenteeltaan tamma oli hyvin pienikokoinen ja erittäin siro, melko sporttisen näköinen poni. Gwyn oli painottunut kouluratsastukseen, missä tamma kilpaili aktiivisesti helppo A-tasolla - kaikenlisäksi todella menestyksekkäästi! Sijoituksia löytyy runsaasti, eikä muissakaan sijoissa juuri haukuttavaa ole. Sen sijaan näyttelyissä tämä poni ei niinkään ole pärjännyt, johtuneeko sitten tuomarien suhtautumisesta sporttisempiin poneihin vai jostain muusta. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin hyvin ihmisystävällinen ja nöyrä. Jälkeläisiä Gwyniltä on tiedossa viisi, joista neljä on oreja ja yksi tamma.
Teimladol Pwyllis on yksi Teimladol Welsh Studin tunnetuimmista näyttely - ja siitostammoista. Pwyllis on väriltään kimo, milteinpä lumivalkea satuponi. Kuvankaunis tamma on koko ikänsä näyttelykehiä kiertänyt lumoava ilmestys, minkä voi arvata myös palkinnoista, joita tamma on kerännyt. Pwyllis on kantakirjattu I-palkinnolla, sertejä tammalta löytyy enemmän kuin jaksaa edes laskea. Monista näyttelyistä BIS-sijan kerännyt tamma ei kuitenkaan ole niinkään pärjännyt ratsastuskilpailuissa. Muutamissa estekilpailuissa tamma on nähty elämänsä aikana, mutta ei juuri menestyksekkäästi. Sen sijaan harrasteratsuna kotona tamma on hoitanut hommansa paremmin kuin hyvin, miten siihen nyt on aikaa näyttelyiltä ja varsoilta jäänytkään. Pwylliksellä on yhteensä seitsemän jälkeläistä, joista jokainen on toinen toistaan upeampi yksilö.
Irwen Pryderi oli rautiaankimo, hyvin komea ja näyttävä poniori. Pryderi oli rakenteeltaan melko suurikokoinen ja massiivinen, minkä ansiosta ori sulatti ihmisten sydämet kerta toisensa jälkeen. Näyttelyissä erinomaisesti pärjännyt ori palkittiin aikoinaan Brittien ja Ruotsin muotovalio-tittelillä ja ori kantakirjattiin myös ensimmäisellä palkinnolla. Valjakkopainotteinen ori kilpaili myös hyvin usein parivaljakoissa, lähinnä Isossa-Britanniassa, mutta nähtiin ori muutaman kerran myös Irlannissa kilpailemassa. Pryderi pärjäsi kaikin puolin mahtavasti lajissaan sekä näyttelyissä ja ori oli todella ihainnoitu. Orilta oli tilattu myös astutuksia runsain mitoin ympäri maapalloa, sillä monet kasvattajat halusivat tästä upeasta orista jälkeläisen tallilleen. Aivan yllättäen kuitenkin Pryderi sairastui hyvin vakavaan kaviokuumeeseen, eikä mennyt aikaakaan, kun ori jouduttiin lopettamaan. Valitettavasti ori ehti saada vain kolme jälkeläistä maailmaan, eikä näin ollen ole kovinkaan yleinen ponien suvuissa, mutta sitäkin arvokkaampi ja ihainnoitu.
Gwaed Meiriona eli Meiri, oli rakenteellisesti hyvin kaunis ponitamma. Väriltään se oli kimo, säkäkorkeutta löytyi 117 cm. Meiri oli yleispainotteinen, joskin tamma kilpaili lähinnä ratsastuslajeista yleisimmissä, eli koulu - ja esteratsastuksessa. Helppo B ja 70 cm-tasoilla kilpaileva tamma oli kohtalaisen menestynyt, mutta loppua kohden kuitenkin tulokset heikentyivät hyvin yllättäen. Kilpailuista on kuitenkin runsaasti sijoituksia ja jopa voittojakin, mutta mitenkään erityisistä kyvyistä ei tämän tamman kohdalla ollut kyse. Meiriä ei juurikaan nähty näyttelyissä, vaikka tamman rakenteella siellä olisi varmasti pärjätty hyvälläkin menestyksellä. Sen sijaan Meiri toimi lähinnä siitostamman roolissa welsh-siittolassa Irlannissa 6-vuotiaasta eteenpäin. Jälkeläisiä Meirillä on viisi, joista jokainen on jollain tapaa menestynyt lajissaan.
Ceen emä, Teimladol Wyn Llowri, on myös yksi Teimladol Welsh Studin ihainnoiduimmista tammoista. Tämä upearakenteinen poni ei voi olla murtamatta kenenkään sydäntä, mistä todistaa kantakirjauksen I-palkinto. Tämä nuorehko neiti onkin kerännyt miltei kaikista näyttelyistään ensimmäisiä palkintoja, eikä toki muitakaan palkintoja ole huonolla menestyksellä plakattu. Enemmän näyttelykehiä kiertäneenä tammana Llowri itse ei ole kovin hääppöinen ratsu, mutta kyllä koulukiemurat onnistuvat helppoon C:hen asti, ja jopa 70-senttiset esteet ylittyvät vaivatta. Pienellä rutistuksella siis onnistuvat myös ratsun taidot, kunhan vain osaa vetää oikeista naruista oikeaan aikaan. Jälkeläisiä Llowrilta löytyy tähän mennessä neljä, joista kaksi on miltei täysin näyttelypainotteista ja kaksi ratsupainotteisia. Tosin, Ceen nyt voisi listata molemmille puolille, joten sitä ei sinänsä voida laskea tähän jaoitteluun mukaan.
Dorchadas Llwyd oli estepainotteinen, väriltään voikko welsh mountain-ori. Llwyd oli todella menestynyt esteratsun ammatissaan, sijoituksia ja voittoja löytyy kalenterista valtava lista, ja jopa tallin yksi palkintokaappi on täysin omistettu tälle upealle orille. Llwyd oli todella ihainnoitu esteratsu, se herätti hyvin paljon niin ihastusta kuin vihastustakin. Llwyd joutui kuitenkin kisaeläkkeelle jo melko nuorena jalkavamman takia, mutta tämän jälkeen ori siirtyi lähinnä viettämään jalostusorin elämää welsh-siittolaan. Ori nähtiin myös eläkeaikanaan muutaman kerran näyttelykentillä, mutta meriitteihin asti tämä ori ei päässyt käsiksi. Ensimmäisiä palkintoja ori kyllä plakkasi parikin kappaletta, mutta muuten se ei juurikaan kerännyt huomiota näyttelyissä. Rakenteeltaan ori oli kyllä hyvin upea - massiivinen ja upea poniori. Jälkeläisiä Llwydiltä on tiedossa kaiketi toista kymmentä, mutta osa varsoista viettää vain harrasteratsun roolia yksityisillä omistajilla. Osa taas on hyvinkin menestyneitä ja upeita poneja.
Bronwen Llinos oli estepainotteinen, väriltään voikonkimo. Llinos ei ollut rakenteeltaan kovin näyttävä, eikä ponista juuri uskottu menestyvää yksilöä sen ollessa nuori. Estepainotteisista, näyttelyissä pärjänneistä vanhemmista syntynyt pieni ja heiveröinen poniori näytti lähinnä säälittävältä ruipelolta. Bronwen Welsh Studin, eli Llinosin kasvattitallin omistaja kuitenkin päätti pitää varsan itsellään ja katsoa millaiseksi se kasvaa. Aivan yllättäen poni alkoi kuitenkin kerätä itselleen lihaksia ja jo varhaisessa iässä poni muuttui ikäänsä nähden kehittyneeksi. Llinos aloitti jo nuorena estekilpailuissa käymisen, missä se pärjäsikin yllättävän hyvin - miltei jokaisesta kilpailusta ponilta löytyy ainakin sijoitus, monista jopa voitto. Näyttelyissä Llinosin kanssa ei juurikaan käyty, eikä se niinkään toiminut jalostuskäytössä, mutta esteratsuna se oli todellinen helmi!
Mae oli yksityisessä omistuksessa asuva welsh mountain-tamma. Mae asui nuorella junioriratsastajalla, joka kilpaili tamman kanssa lähinnä maastoesteillä, sekä myöhemmällä iällä valjakkoajossa, kun koko ei enää riittänyt ponilla ratsastamiseen. Mae ei ollut rakenteeltaan mikään kukkanen, mutta väritykseltään se oli hyvin kaunis kimo. Näyttelyissä ei kuitenkaan värillä pärjätty, joten poni nähtiin ainoastaan kerran näyttelyissä, missä se ei siis kuitenkaan kerännyt mitään hirveän hyvää menestystä. Mae toimi harraste - ja kilparatsun ammatissaan kuitenkin erittäin hyvin ja vietti elämäänsä rakastavassa perheessä. Jälkeläisiä Maella on kaksi, joista molemmat ovat oreja. Kumpikaan jälkeläisistä ei ole juuri näyttelyissä menestyneitä yksilöitä, mutta sen sijaan esteratsastuksessa ovat aivan ässiä! Seuraavissa polvissa on kuitenkin myös hyvin näyttelyissä pärjänneitä ja jopa palkittuja poneja, joten eipä ole jäänyt moinen silti kummittelemaan ponien sukuihin.
Taliesin Wyn Morcana oli Taliesin Welsh Studin kasvattivarsa, joka myytiin uuteen kotiin siinä olettamuksessa, että tammasta ei koskaan tule näyttelyissä pärjäävää, saatika kilpailuita kestävää tammaa. Arka ja huomiota pelkäävä ponitamma vaikutti heikkorakenteiselta ja vaatimattomalta ponilta, joten se myytiin aivan pilkkahintaan huutokaupassa yksityiselle miehelle. Mies huomasi kuitenkin Morcanan mahdollisuudet ja alkoi harjoittaa nuorta varsaa hyvin varhain. Ponista kasvoikin hyvin ihmisystävällinen ja rehellinen poni, ja massaa kerätessään omistaja päätti käydä viemässä Morcanan näyttelyihin - kuin kokeillakseen onneaan. Tamma nappasikin heti ensimmäisistä näyttelyistään ensimmäisen palkinnon, mistä seurasi heti monien näyttelyiden ketju. Ei kulunut juurikaan edes aikaa, kun Morcana palkittiin muotovalioksi ja kantakirjattiin toisella palkinnolla! Kasvattaja yritti ostaa Morcanan takaisin siitosponiksi monet kerrat, mutta mies ei suostunut enää myymään upeaa poniaan, vaan aloitti pienimuotoisen kasvatuksen itse. Morcana sai viisi jälkeläistä, joista jokainen on ollut mahdottoman upea yksilö!
Newlyn Olwydd oli hieman tuntemattomammalta kasvattajalta peräisin oleva welshponiori, joka kuitenkin keräsi kasvattitallilleen runsaasti huomiota ja kunnioitusta. Tallilta ei aikaisemmin oltu juurikaan nähty menestyneitä poneja, vaan lähinnä yleiskäyttöisiä harraste - ja kisaponeja. Sen sijaan Olwydd muutti tämän olettamuksen täysin - tämä ori on taatusti yksi palkituimmista oreista. Olwydd on kantakirjattu II-palkinnolla, sekä palkittu kolmessa eri maassa muotovaliolla. Olwydd on myös kerännyt erittäin paljon menestyttä niin este - kuin koulukilpailuissa, ja onpa ori myös kisannut valjakkoajossa kohtalaisen hyvin tuloksin. Myöskään orin luonteessa ei ole moitittavaa, sillä ori on todella paljon käsitelty ja toimiva monitoimiponi, jolta ei varmasti jää taito tai osaaminen kesken missään tilanteessa. Olwydd toimi eläkeiässään myös jalostusorina ja jälkeläisiä tältä oriherralta löytyykin kohtalaisen runsaasti. Monet varsoita ovat nykypäivänä hyvin menestyneitä ja upeita poneja - eivätpä ole omenat kovin kauas puusta pudonneita.
Dalldav Wyn Siôn, eli tuttujen kesken vain Siôn, oli herttainen ja suloinen ponitamma. Se myytiin nuorena kasvamaan ratsastuskouluun Irlantiin, missä se kasvoi ja aloitti työnsä ratsastuskoulun tuntiponina. Tallin omistaja kuitenkin näki ponissa paljon enemmän potentiaalia, mihin se kykeni ratsastuskoulussa, joten niinpä poni myytiin eteenpäin - ja se saikin heti parin päivän sisällä ilmoituksen tekemisestä uuden kodin welshkasvattajalta, joka ihastui upeaan poniin heti ensi silmäyksellä. Uusi ja iloinen omistaja lähtikin heti kiertämään tamman kanssa näyttelyitä, missä alkoikin sertejä ropsahdella tasaiseen tahtiin. Meni noin vuosi, kun tamma oli jo kantakirjattu kolmannella palkinnolla. Tamma ei kilpaillut sen sijaan ollenkaan ratsastuksessa tai muissakaan käyttölajeissa, vaikka varmasti kapasiteettia sellaiseenkin olisi löytynyt. Näyttelyponina ja siitostammana elämänsä viettänyt tamma kuoli kiitettävässä 23 vuoden iässä samalla omistajalla.
Kisakalenteri
Alkuun merkitty sijoitukset, muut kilpailut jälkeen. Esteet ja koulu ovat eri lokeroissa.
|
12.05.2010 villit (este) 70 cm - 2/17 |
20.05.2010 villit (koulu) helppo A - 4/16 |
Näyttelymenestys
18.03.2010 NJ muut ponitammat LKV3, irtoSERT, JS
02.04.2010 NJ welsh A -tammat BIS1, MVA-SERT, JS
12.04.2010 NJ welsh A -tammat BIS3, MVA-SERT, JS
16.04.2010 NJ welsh A -tammat BIS3, MVA-SERT, JS
Jälkeläiset
wA-o. Dinnewrac Elphin (28.02.2010) isä: Gwyddno Garanhir
wA-o. Llwch Mordwywr Re (14.06.2010) isä: Islwyns Redeemer
Päiväkirja ja valmennukset
Tarinamuotoiset koulukilpailut 04.08.2010 Sijoitus 1/5!
Herätyskelloni soi klo 08.00. Avasin nuhruiset silmäni siksi aikaa, että saisin katsottua piipittävää kännykkääni. Tarrasin tiukalla otteella kännykkään kiinni, painoin punaista luurin kuvaa ja tömähdin takaisin petiini. Mitäs rupeaa soimaan tähän aikaan, kun minä nukun.
Havahduin yht' äkkiä muistaen, että tänään olisi koulukilpailut, joihin olin osallistunut nätin mounttitammani kanssa. Ponnahdin ylös sängystä ajatellen, että onneksi tajusin ennenkuin nukahdin uudelleen. Katsottuani kelloa tajusin kuitenkin, että se näytti 09.58. Ja mitä vielä, kilpailuiden ensimmäiset osanottajat starttaisivat jo tunnin kuluttua - ja täältähän ajaa pääkaupunkiseudulle tunnissa! Kirosin miettiessäni, miten armottomasti olin myöhässä. Juoksin hysteerisenä talliin, missä toivoin pienen ponini odottavan minua nätisti letit päässään ja valmiina kisaamaan. Mutta mitä vielä: Cee oli tietenkin tarhassa muiden ponien kanssa, mitäs muutakaan. Itsehän sanoin hakevani sen kahdeksalta talliin ja puunaavani sen vuosisadan kauneimmaksi.
Ripein askelin ryntäsin tarhoille, nappasin omapäisen ponin narun päähän ja juoksuaskelin lähdimme ponin kanssa kohti traileria.
"Onneksi Cee on sentään helppo lastata!" Ajattelin jo juostessani sisälle traileriin poni perässä.
Tämä neitipä laittoikin sitten polvet lukkoon, eikä hievahtanutkaan lastaussillan edessä. Huokaisin syvään, pyyhin hiet otsaltani ja rukoilin ponia tulemaan luokseni. Hermojani alkoi jo riistää kun kiskoin pienen pientä karvapalloa sisälle kopperoon, mihin se ei kuitenkaan aikonut tulla.
Rukouksiini vastattiin kuitenkin viiden minuutin sisällä: tallityttömme Emman bordercollie Pate oli karannut omistajaltaan ja vipelsi tietysti pikapikaa luoksemme. Cee ei tätä koiraa ollut vielä havainnut, mutta Paten haukahtaessa kovaan ääneen welshin takana, poni hyppäsi miltei metrin ilmaan minkä jälkeen se rynni kuin norsulauma konsanaan kuljetuskoppiin - oikeastaan tarkalleen ottaen minun päälleni, mutta kuitenkin.
"Äkkiä luukut kiinni takaa!" Rääkäisin trailerista huomatessani Emman, joka tuli noutamaan koiraansa takaisin. Emma vippasi reippaasti ovet kiinni ja poni oli vihdoin saatu tyrannisoimaan traileria. Se potki seiniä osoittaen mieltään, mutta rauhoittui nopeasti. Minä sen sijaan juoksin vielä hakemaan kilpavaatteitani, sekä ponin varusteita valkoisine satulahuopineen tallista ja juoksuaskelin palasin autolleni.
"Emma, nyt lähdetään ja vauhdilla!" Komensin tyttöä mukaani autoon jatkaen pian: "Sinä hoidat sitten Ceen kuntoon, kun minä keskityn vaihtamaan vaatteita."
Ruskeahiuksinen, nuori ja hieman epävarma tyttö nyökytteli päätään katsoen minua kuin hullua.
Kilpapaikalle saavuimmekin kelloni näyttäessä aikaa 11.08. Ensimmäiset ratsukot luokastani olivat jo aloittaneet, minä starttasin hieman myöhemmin. Aloin vaihtamaan vaatteita sellaista tahtia, etten ole koskaan ennen tehnyt. Olin hiestä märkänä, en koskaan ole pitänyt moista hoppua. Tällä välin Emma hoiteli Ceetä kuntoon - vai hoiteliko? Sain vihdoin ja viimein kisavaatteet kuntoon ja tiesin, että nyt olisi enää aikaa nousta ponin selkään ja lämmitellä vuoroani odottaen. Palatessani trailerille Emmasta ei ollut enää tietoakaan ja Cee seisoi trailerissaan hermostuneena ilman varusteita.
"Mitähän vitttt... siä?" Oli tällä hetkellä ainoa ajatus päässäni. Mitä nyt tapahtui? Miksi Cee on yltäpäältä kuivuneen kuran peitossa, eikä hevosenhoitajastani näy jälkeäkään? Mitä ihmettä?!
Kuuntelin hermostuneena kuulutuksia kenen vuoro on milloinkin. Näin ohitseni kävelevällä naisella lähtölistan, mitä päätin kysyä lainaan. Selailin listaa ja epäonnekseni huomasin, että minua ennen olisi enää kolme ratsukkoa. Kolme-hemmetin-ratsukkoa! En ikimaailmassa ehtisi hoitaa hevosta kuntoon, lämmittely sen sijaan olisi elintärkeää näinkin lapamatoponin kanssa kuin Cee on - sen menosta ei tulisi yhtään mitään, jos se ei saisi kunnon alkutreeniä.
Nappasin nopeasti pölyharjan takakontista, jolla huiskin äkkiä satulan alle jäävät kohdat ponista. Trailerissa hermostuva poni ei näyttänyt ollenkaan siltä, että nauttisi tilanteesta - etenkään, kun aloin viskoa sille satulaa selkää, vaikkei poni ollut päässyt edes ulos. Se luimisteli ja kärvisteli tuskaisena hoidossani, mutta sain kuin sainkin kamat päälle.
Talutin ponin ulos trailerista ja katsoin sitä hetken miltei itku silmässä: harja sotkussa, kurapaakkuja ympäri ponia, kesän tuottamia paarmanpuremia verineen rinnassa ja solmussa oleva häntä, mikä muistutti ennemminkin lattiaharjaa kuin ponin häntää. Nousin kuitenkin sen pidempään miettimättä pienen konini selkään ja lähdimme lämmittelyalueelle. Lämmitellessä saimme hyvin paljon katseita, joissa silmät pyörivät päässä enemmän kuin helikopterin ropelit. Ratsastajat upeiden puoliveristensä selässä kuiskuttelivat ja supisivat katsoessaan, miten pieni, ruma ja takkuinen poni kiikutti pukitellen ratsastajaansa ympäri lämmittelykenttää. Minua hävetti enemmän kuin ikinä, mutta yritin sen olla häiritsemättä.
"Seuraavana starttaavat Juli ja Teimladol Wyn Caethes" kaikui kisa-alueen kaiuttimista. Ohjasin ponini kohti kilpakentän porttia, mikä meille avattiin ja talsimme radalle. Suoritimme tehtävämme Ceen kanssa niin hyvin kuin pystyimme ja radan jälkeen huokaisin todella syvään. Olin juuri laskeutunut ponin selästä ja taputtelin sitä trailerimme vieressä, kun Emma saapui luoksemme.
"Ja missäs neiti on juoksennellut sen ainoan kerran, kun sinua tarvitaan?" Kysyin tylysti luoksemme palanneelta brunetelta.
"No.. tuota.. minulla oli vähän sellaista.. niin no.." Emma kakersi katsoen maahan.
"Kakista pois vain! Katso missä kunnossa Cee on kun katosit noin vain!" Jatkoin tiuskimista osoitellen ponia, jonka pitäisi olla väriltään voikko, mutta tällä hetkellä se muistutti lähinnä likaisen sävyistä hiirakkoa.
"Minulla meni hieman maha sekaisin tuosta stressaamisesta, enkä oikein pystynyt olemaan tässä." Emma kuiskasi helähtäen punaiseksi kuin tomaatti.
En voinut enää muuta, kuin hymyillä Emmalle. Tämän jälkeen rävähdimme yhdessä nauramaan likaisen ponimme viereen, joka katseli meitä hyvin happamalla naamallaan.
Harjailimme sitten Ceen putipuhtaaksi odottaessamme, että kaikki kilpailijat ovat suorittaneet radan. Tällä ainakin vältyimme uusilta, ahdistavilta ja häpeää tuottavilta katseilta.
30.07.2010
Nyt jännitys senkun kasvaa! Odottelemme tässä parhaillaan talliporukan kanssa Ceen yleislaatuarvostelua, erityisesti laatiksen tuloksia. Jännitys on oikeasti miltei käsin kosketeltavissa, eikä hommaa malttaisi odotella millään. En tiedä kuinka hyvin pärjäämme siellä Ceen kanssa, mutta odotukset ovat korkealla. Tänään kuitenkin teimme aika perusvääntöä Ceen kanssa kentällä, ilmakin oli hieman viimepäiviä viileämpi. Normaaleita laukannostoja ja tempon vaihteluita, sekä hieman väistöjä. Cee oli melko innokas, mutta oikein ihanteellinen ratsastettava tänään.
27.07.2010
Irtohypytystä maneesissa. Rakensimme Joelin ja Miron kanssa tallimme maneesiin muutaman esteen kujan, ja haimme sitten jokainen ponin irtohypytettäväksi. Päätin, että tänään treeniä saa sitten Cee, jota ei olekaan hirveän useasti irtohypytetty vielä meillä. Tamma oli todella energinen ja vauhdikas, perä lensi minkä kerkesi vain! Cee hyppäsi todella reippaasti ja rehellisesti, esteet sujuivat täysin mukisematta. Puolen tunnin jälkeen Cee alkoi olemaan melko hikinen ja väsähtänyt kuuman päivän takia, joten päätimme sitten lopettaa homman siihen. Pesin vielä jälkeenpäin Ceen kunnolla ja vein sen tarhailemaan yöksi.
20.07.2010
Ceellä on mennyt koulukilpailuissa nyt melko hyvin, vaikka sijoituksia ei ollakaan ihan kaikista kilpailuista kerätty, oikeastaan kovin monistakaan. Sen sijaan olen ollut hyvin ylpeä Ceen jaksamisesta ja siitä, miten reippaasti se on raskaankin kilpakauden kestänyt. Tänään olimme jälleen Dinnewracissa kisaamassa kouluratsastusta, mutta sijoitusta ei tällä kertaa herunut mistään luokasta. Minulla olisi tavallaan vielä hinku viedä Ceetä näyttelyihin, mutta eipä siihen ole enää mitään mahdollisuutta. Toisaalta, jääpä aikaa muiden ponien eteenpäin viemiseen, mutta Cee oli niin kovin ihanteellinen esitettävä ja hommasta nauttiva poni, ettei siitä esittäjänäkään voinut olla pitämättä. Nyt sitten tyydytään ratsastuskilpailuihin ja kotihommiin.
Estevalmennus 15.07.2010, valmentaja Em.
Tänään keskityttiin Ceen kanssa esteiden saloihin. Alkuverryttelyn aikana rakentelin vielä esteitä ja Cee katseli niitä innostuneesti ja samantien ravin tahtikin muuttui energisemmäksi. Kauaa ei aikaa kulutettu alkuverkkaan, osaksi hyvin lämpimän sään vuoksi. Hieman laukkatyöskentelyä, joka sujui ratsukolta reippaassa tahdissa ja sen jälkeen muutama verryttelyhyppy pienelle pystylle. Ensimmäinen hyppy oli kaamea, Cee hyppäsi pari metriä ennen estettä ja ratsastajallakin oli ongelmia pysyä kyydissä, hyppy oli suuri ja hypyn jälkeen saatin nähdä komea pukkisarja, ei näin. Seuraavalla kerralla käskin pysäyttää ponin heti esteen jälkeen ja pidättää ennen estettä niin, että hyppy tulee mieluusti liian läheltä kuin liian kaukaa, kun kyseessä kuitenkin on näin pieni este. Tällä kertaa onnistuit, vaikka Cee olikin hämillään jouduttuaan pysähtymään heti esteen jälkeen. Otettiin muutama verkkahyppy lisää molemmista suunnista ja sen jälkeen siirryttiin varsinaiseen tehtävään, tänään ei hypätä rataa vaan keskitytään kontrolliin. Suhteutettulinja, normaalisti ponit ottaa kuusi laukkaa, mutta Ceen oli tarkoitus tulla alkuun seitsemällä laukalla. Jo tähän seitsemään askeleeseen päästäksemme jouduttiin työstämään ponia hyvin kauan. Esteet olivat 70cm korkeita ja ilmeisesti korkeus tarkoitti Ceelle samaa kuin vauhti, jos korkeammat esteet, vauhtia lisätään. Joka ei tietenkään toiminut tässä tehtävässä. Linjaa tultiin molemmista suunnista ja kun oltiin saatu lopulta lyhennettyä laukkaa niin, että väli tuli kahdeksalla askeleella, oli seuraavalla kerralla tarkoitus tulla viidellä. Tämä onnistui Ceeltä hyvin ja tähän oli hyvä lopettaa. Cee on vauhdikas ja osaava poni, se osaa katsoa itse mistä ponnistaa ja mikä ratkaisu on parhaaksi, mutta aina se ei jaksa keskittyä kunnolla. Kotona harjoitellessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kontrolliin, joka pitää olla alusta asti kunnossa ennen kuin voi mitään muuta alkaa tekemään. Muuten suoriuduitte valmennuksesta hyvin.
Kouluvalmennus 14.07.2010, valmentaja Em.
Alkuverryttelyn aikaan Cee oli hyvin tahmea ja jouduit pyytämään siltä jokaikisen askeleen. Hetken ähellettyäsi ravissa sen kanssa käskin sinun nostaa laukan ja laukata muutaman kierroksen kevyessä istunnassa niin kovaa kuin poni vaan kavioistaan pääsee. Kyllähän sitä vauhtia tulikin, mutta kun olisi taas ollut aika jatkaa kouluharjoituksia vauhti jäi ponille päälle. Lähes koko tunti meni ponin kontrollin parantamiseen, tehtiin paljon siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja jne. Jotta Cee olisi kuunnellut paremmin sinua, ratsastajaansa. Tämän jälkeen työskenneltiin hetken aikaa laukassa, Cee ilmeisesti myöntyi kohtaloonsa ja alkoi työskennellä kunnolla, peräänanto tuli hienosti ja paljastuikin, että tammalla on hyvin hieno takaosan liike, tällä varmasti irtoaa pisteitä kouluratsastuskisoissa. Kauaa ei laukassa työskennelty, kun Cee oli jo aivan rätti ja siitä näki jo kilometrien päähän ettei siitä tänään saa enää hyviä suorituksia irti. Loppuverryttely kevyessa ravissa eteenalas ratsastaen. Cee osaa selvästi tehdä asioita halutessaan, mutta on 'hieman' omapäinen. Oletan, että kotona harjoitellessa kannattaa tehdä Ceelle alusta asti selväksi kuka on pomo ja tämän myötä luultavasti yhteistyö paranisi ja sen kautta saisit tehtyä ponin kanssa jotakin muutakin kuin vain nököttää kyydissa kun poni päättää minne mennään ja millon mennään.
Estevalmennus 10.07.2010, valmentaja Hay
Alkutunnista Cee paineli minne mieli teki pää taivaissa kuolaimeen purren, kuolanorot lentelivät Julin päälle ja pienet suipot korvat osoittivat visusti taaksepäin kääntyneenä.
Se mulkoili kasaamiani esteitä pahasti ja hyppi pakoon kaikkea turhaa. Juli oli kuitenkin päättäväinen ja saimme valmennuksen alkamaan. Hyppäsimme ravissa pientä jumppasarjaa. Ceen pienet kaviot takoivat hullua vauhtia kohti esteitä ja yrittivät epätoivoisesti nostaa laukan ja sisäänhyppäys epäonnistui totaalisesti, minkä seurauksena seuraavat kavaletit tulivat auttamatta jyrätyiksi. Seuraavat kolme kertaa Cee kiersi koko sarjan ja irvisteli esteelle kuin se olisi ollut tammaa uhkaava peto. Siirryin seisomaan kavalettien vierelle ja Cee suorastaan lensi niiden yli...siis kaikkien kolmen. Jatkoimme ja jatkoimme kunnes hitaasti mutta varmasti tamma alkoi rentoutua ja sisäänhypyt onnistua. Iloisena päätimme antaa sen kävellä hetken ja minä siirryin kasaamaan uralle sarjaesteen. Sen korkeus oli noin 50cm ja aloitimme laukkaamalla ympyrällä. Juli sai tamman kontrolliin pyysin tulemaan esteille. Hetken laukka pomppi paikoillaan kun tamma keräsi vauhtia, sen pienet jalat ponnistivat hurjaan vauhtiin ja esteet oli hypätty sekunnissa. Pyysin ratsukolta hieman hitaampaa vauhtia seuraavaan ylitykseen ja ilokseni huomasin, että lopputunnista saimme tamman oikein innostumaan hyppäämisestä! Lopettelimme kaikki hyvillä mielillä kevyeen loppuverryttelyyn. Huomautin, että tempon vähentäminen ja kontrollin säilyttäminen auttaisivat huimasti Ceen kanssa pärjäämistä. Ohjasin ratsukon kentälle kävelemään kunnon loppukäynnit.
01.06.2010
Kouluharjoittelua! Tänään harjoittelimme tosiaan Ceen kanssa takaosankäännöksiä, sekä hieman avo - ja sulkutaivutuksia. Cee on käynyt kilpailemassa jo jonkin verran meillä Riiviöissä asuessaan, mutta sijoituksia ei vielä ole mitään valtavia määriä, etenkään kouluratsastuksessa. Niinpä päätin vääntää ponin kanssa kunnon treenit auringon porottaessa tyhjältä taivaalta. Cee väänsi todella innottomasti ja laittoi aluksi todella kovasti vastaan jokaiselle avulle. Se painoi todella pahasti kuolaimelle, eikä pukeiltakaan säästytty. Pikku hiljaa neiti kuitenkin kyllästyi turhaan riekkumiseen ja alkoikin sitten kuunnella apuja, joskin sitä joutui ratsastamaan melko paljon eteenpäin jatkuvasti. Liekö myös helle vaikuttanut moiseen laiskuuteen. Hommat sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin ja Cee jaksoi keskittyä tekemiseen oikein mukavasti. Treenit sujuivat siis kohtalaisen hyvin, voi kunpa sama jatkuisi myös kilpaillessa!
25.05.2010
Tänään neiti pässiponi pääsi kunnon maastoretkelle tallityttömme Tytin kanssa. Saatoin Tytin ja Ceen hieman arkaillen matkaan, sillä Ceellä on lähipäivinä ollut todella pahoja rodeopukkipäiviä, joten tietysti pelkäsin, että pieni ja suloinen ponineitimme viskaa pienen tytöntyllerön selästään alta aikayksikön. Puolitoista tuntia kului ja huomasin ratsukon palaavan hikisenä takaisin tallin pihaan. "Mitenkäs meni?" kysäisin väsyneeltä ratsastajalta. Tytti laskeutui alas selästä huokaisten ja kertoi, että Cee oli kiikuttanut häntä ensin pukkilaukalla miltei puoli kilometriä, kunnes ratsastajalla oli hermot palaneet totaalisesti. Tytti oli antanut Ceelle sitten kunnon löylytyksen maastossa, minkä jälkeen tamma oli ollut kuin itse unelma, mitä nyt vähän luimistellut. Hyvä vain, että joku osaa antaa ponille takaisin samalla mitalla, mitä se laittaa ratsastajalleen!
Miken estevalmennus 04.05.2010
Cee oli tänään todellinen aasi, eikä tahtonut millään myöntyä ratsastajan tahtoon. Alku koko valmennuksesta meni turhanpäiväiseen pään viskomiseen, sekä ylimääräiseen poukkoiluun ja kaahailuun. Pikku hiljaa Juli sai kuitenkin tamman kuulolle ja rauhoittumaan, jotta voitiin aloittaa varsinainen estetreeni. Tänään harjoittelimme esteelle lähestymistä, sekä rauhallista hyppäämistä, mikä toisinaan tuntuu olevan tammalle haastavaa. Ceellä oli vauhtia piukassa, ja tamma kaahotteli kohti esteitä holtittomasti. Ensimmäiset lähestymiset olivat jotain karseaa, mutta muutaman hypyn jälkeen se alkoi kenties laiskistua, tai muuten vain rauhoittua, jolloin hypyt ja lähestymiset onnistuivat miltei moitteitta. Cee ponnisti tismalleen oikeasta kohdasta, Juli laski etäisyydet melko kohdalleen. Suosittelisin treenaamaan aktiivisesti rauhallista hyppäämistä - tempon vähentäminen vaikuttaisi taatusti positiivisesti suoritukseenne.